Keliaakikkokin haluaa herkutella

Aloitin eilen joulun valmistelut leipomisten muodossa. Surffailin netistä ohjeita ja törmäsin toinen toistaan ihanempiin leipomisblogeihin. Joissa kaikki ohjeet on normiruokavalioon, ja keliaakikkona pitää aina miettiä, josko sen saisi onnistumaan gluteenittomanakin.

Minulla on todettu keliakia loppuvuodesta 2004, mutta oireilun perusteella olen sairastanut ainakin 10 vuotta. Diagnoosi oli aikanaan helpotus, koska oireet alkoivat olla todella pahoja. Ruokavalio helpotti oloa käytännössä päivissä, joten gluteenittomuus oli helppo perustella itselle. Ainoa mikä harmittaa vieläkin, on ruokailun turvallisuuden arvailu ja herkkujen rajallisuus oli sitten kyseessä pikkujouluillallinen tai ruokailu sukulaisissa. Aina osa, yleensä se isoin osa, on tehty vehnäjauhoilla, jolloin minä herkkusuu joudun kuolata salaa vieressä. Monta kertaa on harmittanut ihan suunnattomasti, kun muille on ties mitä erilaista herkkua tarjolla, ja minulle on se yksi vaihtoehto. Ja saatesanoilla "syö kaikki, ettei mene hukkaan". Tällaiselle itselliselle oman tien kulkijalle ko. sanat on hieman myrkkyä..

No, peruskohteliaana yleensä otan jokaista gluteenitonta herkkua, tai epäherkkua, mitä tarjolla on - tykkäsin niistä tai en, koska en halua pahoittaa emännän mieltä. Kun se on aina ISO plussa, että takiani on vaivauduttu omin herkuin. Ja varmaan tästä herkkukateudesta johtuen minun kahvipöydästäni ei kovin helpolla löydy kuin gluteenitonta.. Ja jos vieraslistalla on kasvis-kalasyöjä veljeni, niin lihaa on vähemmän kuin muuten olisi, jotta veljenikin saa nauttia runsaista pöydän antimista. Ja ettei kokkaus olisi liian helppoa, on tyttärelläni soija-allergia, joka rajoittaa kasvisherkkujen loihtimista ja ruuanlaitossa aiheuttaa tuplakattila-ilmiötä.

Vuosien harjoittelun jälkeen tiedän jo, mitkä gluteenittomat reseptit tullee onnistumaan maultaan - tai hyvällä onnella myös ulkonäöltään - tai mitkä perusleivontareseptit on helppo, tai mahdollista, muuntaa onnistuneesti myös gluteenittomiksi. Mutta silloin 2004 en tiennyt mistään mitään, ja ensimmäiset leivonnaiset meinasi kyllä saada itkun silmään.. Joten blogi-hurahtaneena päätin sitten aloittaa gluteenittoman leivontablogin. Saan itselleni arkistoa, miten leivonnaiset olivatkaan onnistuneet ja miltäs ne maistuivatkaan. Toivon myös, että blogin löytävät varsinkin sellaiset lukijat, joilla keliakia-diagnoosi on suhteellisen tuore ja leivonta on mystismaaginen juttu.